Aamu

Unen läpi tunkee ajatus ärsyttävän sinnikäästi kuin huoneessa pörräävä kärpänen. Ensin siitä ei saa kiinni, sitten se potkaisee unen pois.
Väärä sänky, väärä huone. Väärä mies.
Tästä ei pitänyt herätä.
Tähän ei pitänyt nukahtaa.
Sitten on pakko kääntää katse ja tarkistaa.
Kyllä vain.
Hän se on.
Ei sinänsä mikään ihme. Nyt aamullakin se on enemmän kuin ok. Kuorsaa vähän. Aivan umpiunessa.
Mutta mitä helvettiä minä sanon kotona?
Lakana on ruttaantunut, suu kuiva ja päässä hakkaa. En muista paljonko join. Liikaa.
Puhelimen näytöllä sykkii kiukkuinen viestirypäs.
Kello on kuusi.
Millä senkin selittää?
Vaatteet ovat lattialla sikin sokin.
Pikkuhousut löytyvät sängyn alta, rintaliivit eteisen puolelta.
Puen kengät vasta rappukäytävässä.
Pitäisi uusia korkolaput.
Katulamput sammuvat kun kävelen Joutomaan poikki kotiin.